Äärimmäisen jakamisen ministeriö

Kuva: Nick Youngson / Alpha Stock Images
Follow my blog with Bloglovin

Mainiot kokemukset Shareitin käytöstä herätti minut tutkimaan jakamispalveluista laajemminkin. Perehtyessäni asiaan ja etsiessäni muita palveluita, oli koko ajan sellainen tunne että nämä palvelut pitää nimenomaan löytää. Suurin osa tietysti tietää esimerkiksi Uberin ja AirBnB:n. Näiden kautta jakamistaloutena tunnettu (mutta paremminkin alustatalouteen kuuluvat, siitä enemmän toisessa kirjoituksessa) ilmiö on monelle tuttu, mutta näiden lisäksi onkin jo astetta hankalampaa löytää jakamistalouden palveluita.

Vaikuttaisi minusta vielä siltä, että jakamistalous ei ole varsinainen valtavirtailmiö vaan kenties jollain tapaa digivalistuneemman, pienemmän porukan ilmiö joka saa kohtuuttomasti tilaa somessa ja muussa mediassa. Tai sitten olen jo väärää sukupolvea. Kuulun nimittäin 70-luvun lopun hehkeään ikäluokkaan.

Asiasta saadaan osviittaa tilastoista. Tilastokeskus on seurannut jakamistaloutta osana vuosittaista Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimustaan parin viime vuoden ajan. Siellä todetaan, että vuonna 2018 suoraan yksityiseltä lyhytaikaisen majoituksen vuokraaminen välitykseen erikoistuneen sivuston kautta (kuten AirBnB) on kasvanut edeltävästä vuodesta kolme prosenttiyksikköä, 8 prosenttiin. Merkittävämpää kasvu oli ikäryhmässä 25-34 -vuotiaat. Sitä oli tullut kahdeksan prosenttiyksikköä, kasvu 8:sta prosentista 16:sta prosenttiin. Eli tuossa ikäryhmässä AirBnB-tyyppisen majoituksen hankinta oli kaksinkertaistunut.

Valhe, emävalhe, tilasto? Kuva: M. B. M. / unsplash.com

Sama trendi näkyy myös tilastossa “Yksityisten ajamien maksullisten kyydinvälityspalvelujen käyttö” (kuten Uber). Kokonaiskäyttö on noin 4 prosenttia, kun ikäryhmässä 25-34 on taas tullut kasvua vuonna 2018 reilut 2 prosenttiyksikköä liki 12 prosenttiin. Melko hyvää kasvu tuokin, kun ottaa huomioon että Uberin käyttö on ollut käytännössä laitonta vuonna 2018.

Valtio hivuttautuu peliin mukaan

Suunta näyttäisi olevan siis selvä jakamistalouden kysynnän osalta tulevina vuosina. Kasvupotentiaali on tiedostettu myös työ- ja elinkeinoministeriössä. Parin viime vuoden aikana on siellä asia on ollutkin kovasti esillä, jos jotain voi ministeriön julkaisuista päätellä.Työ- ja elinkeinoministeriön PwC:lta tilaamassa julkaisussa  Jakamistalous Suomessa 2016; nykytila ja kasvunäkymät todetaan, että yksittäisten ostotapahtumien kokonaisarvo oli vuonna 2016 hieman yli 100 milj. euroa ja että vuonna 2020 tämän osuus tulisi nousemaan jo 1,3 miljardiin euroon (sic). Viime vuonna 2018 liikevaihdon olisi siis pitänyt olla jo noin puolessa välissä tuota 1,3 miljardia euroa.

Jakamistalous toimii ennen kaikkea digitaalisten alustojen kautta, se on osa verkkokauppaa. Paytrailin selvityksen  mukaan vuonna 2018 suomalaisten liikevaihto verkkokaupassa oli 12,2 miljardia euroa. Jakamistalous olisi siis PwC:n lukemien mukaan olisi siis kutakuinkin noin 5-6 % luokkaa koko verkkokaupasta. Selvityksen ulkopuolella on jakamistalouden käteiskauppa, mitä tehdään paljon esimerkiksi Facebookin REKO-renkaissa ja Ravintolapäivä-tapahtumassa. PwC:n arvio taitaa olla ylitseampuvaa, mutta ei kovin paljoa alle 34-vuotiaiden ikäluokassa. Ostotapahtumissa voidaan hyvinkin päästä miljardiluokkaan lähivuosina.

Jakamistalouden prospektit kiinnostavat päättäjiäkin.
Kuva: ;Marco Oriolesi / insplash.com

Näitä tutkailtuani uteliaisuuteni heräsi siihen, mitä kaikkea jakamistalouteen liittyviä selvityksiä ja toimenpiteitä valtionhallinto on teettänyt. Näitähän olikin tehty ilahduttavan aikaansaavasti. Hyvä informaatiopaketti jakamistaloudesta on Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu Jakamistalous ja alustatyö, jossa ilmiötä käsitellään asiallisesti ja ehdotetaan toimenpiteitä kuten yhteiskunnallisesti hyötyjä tuovan jakamistalouden toimintaan osallistumisen kannustaminen. Tarkoittanee verotuksen muodossa tapahtuvaa kannustusta, mikä ei olisi paha asia.

Jakamistalouden iskuryhmä!

Työ- ja elinkeiniministeriössä on myös perustettu erityinen jakamistaloustyöryhmä, jonka tehtävänä on kuvauksen mukaan esittää vaihtoehtoisia ratkaisutapoja keskeisiin jakamistalouden toimintaympäristön haasteisiin, erityisesti liittyen ammattimaisen ja ei-ammattimaisen toiminnan rajanvetoon, työhön liittyvään velvoitteiden hoitamisen helpottamiseen ja jakamistalouden säädösympäristön selkiyttämiseen. Toivotaan ettei tulos ole päinvastainen.

Tätä ennen ministeriö oli julkaissut Jakamistalouden säädösympäristö – Haasteet ja kehittämistarpeet -opuksen. En ole varma miten suhtautua siihen. Pitää lukea ajatuksella. Lupauksia kyllä herättää joulukuussa 2018 julkaistu sivusto jakamistalousinfo.fi. Sieltä pitäisi otsikon mukaisesti löytyä vinkkejä ja ohjeita jakamistalouspalvelujen käyttäjille ja tarjoajille. Alustavan tarkastelun jälkeen sieltä tosiaan löytyy hyvin luvattua tietoa. Jakamistalous tuntuu saavan ministeriön rattaat pyörimään jopa odotettua nopeampaan tahtiin. Se on hyvä, jos tilastoja ja ennusteita on uskominen. Intoa uudenlaiseen tapaan käyttää palveluita ei pidättele edes lainvastaisuus, kuten Uberin esimerkki osoittaa.

Kommentoi julkaisua:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Site Footer