Onko alustatalous jakamista?

Kuva: Kai Pilger

Ihmisillä on täällä pohjoisen vauraassa maassa aika helkkarin paljon tavaraa. Väittäisin, että useimmat ovat hankkineet tavaraa, jota ovat tulleet käyttäneeksi vain muutaman kerran. Ainakin minä olen.

Turhan tavaran myyminen on aina vaihtoehto, mutta jos kuitenkin silloin tällöin käyttäisin sitä? Jos antaisin tavarani kaikille tarvitseville ja sopisin heidän kanssaan tavaran käytöstä, niin silloin voisin tyytyväisenä pitää tavarani ja saada toisetkin tyytyväiseksi, ehkä saada siitä jonkinlaisen korvauksenkin. Muiden ei tarvitsisi vastaavaa tavaraa hankkia joten roinan määrä vähenee, ja sen jakamisen ympärille syntyy kenties mukavaa sosiaalista vipinää oheistuotteena. Tätä edelläkuvattua toimintaa voidaan pitää jakamistaloutena.  Simppeliä ja kivaa, eikös?

Kun yksilöt tekevät tätä samaa asiaa digitaalisen palvelun välityksellä toisten yksilöiden kanssa, jotka voivat olla ennestään tuntemattomia, on kyse myös alustataloudesta. Alustatalous on yhteisnimitys kaikenlaiselle liiketoiminnalle, jota tehdään jonkun digitaalisen sovelluksen kautta. Joukkoon mahtuu paljon sellaista kaupankäyntiä jossa ei jaeta mitään käyttämättömänä lojuvaa rojua. Käsitteitä käytetään myös sekaisin, ainakin minä käytän.

Asiaa on mielestäni erittäin ansiokkaasti pohdittu Maija Mattilan raportissa Alustatalous ei ole jakamistaloutta (välttämättä) – Lähtökohtia alustatalouden sääntelyy (2.10.2018). Siinä pohditaan muun muassa sitä, missä määrin jakamistalous ja alustatalous ovat yhteneväisiä asioita ja milloin taas ei.

Jotain tolkkua tähän hypermultitalouteen! Kuva: Gabriel Matula / Unsplash.com

Termejä raportissa vilisee asian ympärillä. Jakamistalous, alustatalous, yhteistyötalous, vertaistalous, keikkatalous, palvelu-tuotetalous… jollain tavalla keskustelusta mieleen muistuu 2000-luvun keskustelu uusmediasta. Vanha media oli laitettu uusiin kansiin ja sitä ryhdyttiin kutsumaan uusmediaksi, mutta ei vielä oikein ymmärretty uusien kansien kaikkia käyttömahdollisuuksia. Syntyi rinnakkaisia mutta osin ristiin meneviä käsitteitä kuten hyperteksti, hypermedia ja multimedia.  Näiden termien määritelmiä ja merkityksiä sitten väännettiin tavoilla, joka muistutti muinaisten sofistien tapaa pullistella retoriikallaan, joskus vailla sisältöä.

Mattilan raportissa nimenomaan pyritään selkeyttämään termien häilyvyyttä. Raportti voidaan lukea tarinana: Jakamistaloudessa nähtiin aikaan lääke useaan ongelmaan. Talouskriisiin saadaan helpotusta kun vanha tavara kiertää eikä uusia investointeja tarvitsisi, ympäristöongelmat helpottuisivat samasta syystä ja kaupan päälliseksi saadaan sosiaalisia hyötyjä jakamistalouden toiminnasta. Mutta sitten mukaan tuli toimijoita, jotka haluavat puristaa kaiken hyödyn irti muoti-ilmiöstä ja mielellään sijoittavat jakamistalouden alle asioita, jossa oikeastaan on kyse vain saman homman uudenlaisesta organisoimisesta.

Ahneus pilaamassa hyvät aikeet?

Ongelmakohtia on monia. AirBnB, joka voidaan nähdä jonkinlaisena jakamistalouden jättinä kuten Google tai Apple omilla aloillaan, on harjoittanut toimintaa joka pikemminkin luo vajaakäyttöisia resursseja. Sijoittajat ostavat kokonaisia taloja vuokrakäyttöön keskeisiltä alueilta ja pysyvät muuten tyhjillään. Uber, toinen jätti, tarjoaa kyytipalveluita käänteentekevän alustansa välityksellä mutta tarjotut kyydit tehdään tilauksen takia, eikä niin että joku olisi sattumoisin menossa sinne minne tilaaja. Ruuanvälitys alustan kautta on jakamista vain siinä tapauksessa, että tilattu annos olisi menossa haaskuuseen. Keikkatyötä tarjoavia alustoja on monia, mutta millä perusteella ne sitten muka olisivat jakamistaloutta?

Kyytipalvelut eivät vähennä turhaa autoilua.
Kuva: Thought Catalog / unspash.com

Mattila esittää, että alustataloutta ja sen rinnakkaisilmiöitä kuten vertaistaloutta, keikkataloutta ja palvelu-tuotetaloutta tulisi kohdella eri tavoin kuin aitoa resurssien jakamiseen perustuvaa toimintaa. On tarve määritellä se tarkemmin ja kenties tiukemmin. Hyvä ehdotus, tai oikeastaan jo aiemman ajatuksen tiukempi esilletuonti, on tiivistää määritelmä jakamistalouden väliaikaisen käyttöoikeuden luovuttamiseksi alikäytettyihin fyysisiin hyödykkeisiin kuluttajien kesken.

Toiminnan on siis tapahduttava kuluttajalta toiselle, ja välissä mahdollisesti oleva väline lähinnä mahdollistaa sen. Omistusoikeus ei tapahtumassa vaihdu, joten kirppikset jäävät ulkopuolelle. Palveluksia tai työtä ei myöskään jaeta tämän mukaan.

Ratkaisuna aidon, resursseja maksimaalisesti hyödyntävän ja ympäristöä säästävän, jakamistalouden edistämiselle Mattila esittää ”vetämistä” säätelyllä alustayhtiöiden toimintaa jakamistalouden suuntaan. Esimerkkinä on Amsterdam, missä oman asunnon vuokraaminen on rajattu 60 päivään vuodessa. Kyytipalvelu Uberin toimintaa voisi ohjata niin, että vain niistä matkoista ilmoitettaisiin, jotka olisi menossa ajoon joka tapauksessa. Näihin kyyteihin voisi sitten pyytää itsensä mukaan.

Muuta alustaloutta ei varmaankaan ole tarkoituksenmuaista kiristää hengiltä tiukemmalla säätelyllä. Järkevää olisi painottaa säätelyä Mattilan ehdottamilla tavoilla.

Kommentoi julkaisua:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Site Footer