Jakamiskaupungin synty

Kuva: Viktor Kern / unsplash.com

Helsinki on hieno paikka monessa mielessä, mutta varsinkin kulttuuripalvelut ovat aivan mahtavia. Etenkin kirjastotoimi tuntuu olevan koko ajan hyvin aallonharjalla palveluidensa modernisoinnin kanssa. Ei Oodin kaltainen hanke ihan joka kaupungilta onnistu, vaikka resursseja olisikin. Kunnallishallintoon harvoin liitetään sanoja ennakkoluulottomuus ja rohkeus, mutta Helsingillä on ollut useita hankkeita joihin nuo sopivat.

Helsinki Region Infoshare on loistava tapa innostaa kuntalaisia hyödyntämään avointa dataa. Liikkumisen palveluissa on ollut rohkeita kokeiluja, kuten yhteistyö Whim-palvelussa Maas Globalin kanssa. Samaan palveluun liittyvät kaupunkipyörät ovat saaneet valtavan suosion. Itseohjautuvia linja-autoja on nähty pyörivän Suvilahdessa.  

Kaupunki on innovatiivinen, mutta syökö se tilaa luonnolliselta, kansalaisten omalähtöisestä ideoinnista palveluiden tuottamiseksi? Koska jakamistalouden ydin käsittääkseni on siinä: pyritään tuomaan palveluiden tuotanto ja kulutus lähemmäksi yksilöä.

Kenties kunnat ja kuntalaiset voivat puhaltaa yhteen hiilleen palveluiden demokratisoinnissa, ja siihen jakamistalouden tarjoama tapa tuottaa ja kuluttaa tarjoaa mahtavat mahdollisuudet. Maailmalla tästä on todella mielenkiintoisia esimerkkejä. Sivusto sharingcitiesalliance.com tarjoaa katsauksen jakamistalouden edelläkävijäkaupunkeihin. Etelä-Korean pääkaupunki Soul julistettiin kaupunginvaltuuston ja pormestarin toimesta jakamiskaupungiksi, Sharing City, vuonna 2012. Mitä se tarkoittaa?

Soul, tuo jakamistaluden Mekka.
Kuva: Steven Roe / Unsplashed

Sharehub-sivustolla asia on tiivistetty vapaasti kääntäen niin, että kaupunki sitoutuu luomaan järjestelmiä jakamistalouden tukemiseksi, jotta ihmiset ja yritykset voivat hyödyntää sitä. Soulin tapauksessa se tarkoittaa ilmeisesti jakamistaloutta harjoittavien yritysten toiminnan helpottamista viranomaisten toimesta. Tällä tavoin kaupunki haluaa antaa jakamistaloudessa vetovastuun yrityksille, ja pysyy itse toiminnan mahdollistajana keskittymällä mm.  infrastruktuurin rakentamiseen.

Seoul Metropolitan Government sees the Sharing City Seoul initiative as social innovation measures designed to create new economic opportunities, to restore reliable relationships, and to reduce waste of resources with a view to resolving economic, social, and environmental problems in urban areas all together. (shareHUB)

Jakamiskaupunki Soul

Soulin jakamiskaupunkiaatteessa on viisi peruspilaria. Säädös jakamisen edistämisestä vuodelta 2012 on vahva perusta ja lähtölaukaus toiminnalle. Sen voimalla kaupunki tukee jakamistalouden yrityksiä tuottamaan ratkaisuja esimerkiksi taloudessa, hyvinvoinnissa, kulttuurissa, ympäristössä ja kuljetusalalla jakamisen idealla.

Jakamiskaupunki pyrii myös jatkuvasti valmistelemaan lakeja ja muokkaamaan instituutioita niin, että jakamistaloutta harjoittavat yritykset voivat toimia vapaammin kuin ennen olisi ollut mahdollista.Kaupunki myös sitoutuu avaamaan tilansa ja tarjoamaa avointa dataa jakamistoiminnan edistämiseen. Jakamistaloudessahan on markkinaliberalismin piirteitä!

Lisäksi säädös jakamisen edistämisestä sisältää järjestelmän, jolla pisteytetään jakamista edistävää toimintaa ja näin annetaan lisäkannustimia parhaiten pisteytyksessä pärjänneille. Tällä tavoin ohjataan yrityksiä tuottamaan palveluita, jotka ovat aidosti jakamistaloutta eli vähällä käytöllä olevien resurssien parempaa hyödyntämistä kaupunkilaisten kannalta. Pisteytyksessä täytynee siis olla ettisiä ja ekologisia perusteluja. Ajatus on kiintoisa, siihen voisi perehtyä paremmin.

Etelä-Korea kuuluu teknologisesti edistyneimpiin maihin maailmassa. 97,4% väestöstä on mobiilidataliittymä. Korealainen teknologiajätti Samsung oli vuonna 2018 maailman suosituin älypuhelinmerkki. Etelä-Korea on myös käsittääkseni arvoiltaan sangen vanhollinen yhteiskunta, jossa perheellä ja yhteisöllä on suuri merkitys. Jakamistalouden ydin on juuri yhteisöllisyydessä jonka eteenpäin ajava voima on uudet digitaaliset alustat. Edellytykset jakamistaloudelle tuntuisi olevan Etelä-Koressa enemmän kuin hyvät.

Näkisin, että Suomessa ja Helsingissä on paljon samoja piirteitä. Suomihan on entinen mobiilipuhelinten ja nykyinen mobiillipelien jättimaa, joka kärsii kollektiivisesti sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä peloista. Jakamistalous saattaisi olla oiva keino luoda uutta sosiaalista ja taloudellista kasvua Suomen maahan. Moni Helsingin projekteista antaisi ymmärtää, että jakamisen periaatteita on jo otettu palveluntuotannossa laajasti käyttöön. Ennen olimme pikku Japani, ehkä nyt pikku Etelä-Korea?

Kommentoi julkaisua:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Site Footer