Tavaroiden verkkokauppa ja ilmastopäästöt

kuva: NeONBRAND / Unsplash

Verkkokaupat ovat käteviä. Katalogeja saa selailla kaikessa rauhassa, verkkokauppojen valikoima on rajaton ja postituskulutkin on puristettu minimiin. Monilla verkkokaupalla on edulliset palautusehdot. Jakeluverkosto on laajentunut mieletöntä vauhtia ja 2010-luku on ollut postipakettien riemujuhlaa. Mitä ympäristövaikutuksiä tästä seuraa?

Verkkokaupan hiilijalanjälkeä on hankala mitata. Yhtälöön vaikuttaa pakkausmateriaalit, toimituksiin menevät päästöt, datakeskusten ja tuotantoketjun vaatiman energian päästöt, tilausten ja palautusten volyymi, miten jaetaan päästöt matkustajien ja rahdin kesken, mitkä kaikki osiot otetaan laskentaan mukaan, miten huomioidaan terminaalit, kuormitusasteet, jne. Voi hyvin kuvitella, että yhteismitallista standardia on vaikea toteuttaa, kuten VTT:n erikoistutkija Kari Mäkelä toteaa. On kuitenkin olemassa laskuri, EcoTransIT, joka koskee tavaraliikennettä. Laskurin on kehittänyt saksalainen IFEU ja se on vapaasti käytettävissä internetissä osoitteessa http://www.ecotransit.org.

Tampereen yliopiston palvelujen ja kaupan professori Hannu Saarijärvi vetää tutkimushanketta, jossa muun muassa perehdytään verkkokaupan palautuskäyttäytymistä. Tuotteen palautus on tehty niin helpoksi, että edestakaisin seilaavia ja lentäviä tuotteita lähtee koko ajan enemmän liikenteeseen. Jopa 40% verkosta ostetuista tuotteista palautetaan. Tämä luonnollisestikin lisää rahtiliikenteen määrää ja niiden tuottamia päästöjä, vaikka juuri näistä syistä johtuvaa hiiipäästöjen määrää olisi vaikea laskea.

Bain & Company teki vuonna 2017 kattavan selvityksen miten verkkokauppatoimijat voisivat vähentää hiilipäästöjään.  Kaksi tekijää nousee selkeästi muiden yläpuolelle: pakkausmateriaali ja ns. “viimeinen maili” eli tavaran loppujakelu asiakkaalle. Tyypillinen verkko-ostoksilla kävijä ostaa usein pieniä yksittäisiä paketteja eri paikoista. Jokainen verkkokauppaa joskus käyttänyt (eli tätä nykyä kaksi kolmesta suomalaisesta) tietää, että se ei useinkaan mene niin kuin Strömsössä. Kuriiri matkaa turhaan kotiovelle, paketti pitää hakea kilometrien päästä jne. Tämä prosessi tietenkin moninkertaistuu pakettien määrän lisääntyessä.

Pakkausjätettä voi vähentää vähentämällä pakkauksia, ja kuljetuksia voi vähentää vähentämällä lähetettäviä paketteja. Välttämällä suurten lähetysten jakamista pienemmiksi lähetyksiksi ja pyrkimällä kasvattamaan keskimääräistä ostosten määrää yhdestä paikasta, voitaisiin säästää niistä tulevia päästöjä 30 % ja samalla säästää lähetyskustannuksissa jopa 50%.

Kuljetusreittejä pitäisi myös pystyä optimoimaan älykkäästi pakettien osoitteiden mukaan ja pyrkiä rakentamaan jakeluverkosto mahdollisimman lähelle kuluttajien luonnollisia kulkureittejä. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta toivottavasti ratkaisuja löytyy. Vastaavanlaista kehityssuuntaa on nähty kyydinvälityspalveluissakin. Kenties synergiaa voisi tästä löytyä.

Verkkokauppa jatkaa kasvuaan

Pidän tilastoista, vaikka tiedostankin niiden tulkintaan liittyvät sudenkuopat. Siksi niitä on syytä vertailla. Tutkitaanpa siis verkkokaupan kasvua todistelevia tilastoja.

Viestintäviraston uusimmassa postimarkkinaselvityksessä koskien vuotta 2017 (virastoissa nyt mennään aina vuosi takakenossa) sisältyy pakettilähetysten kokonaismäärän osalta liki kaikki suurimmat toimijat. Siinä kasvua on ollut vuoden 2009 50 miljoonasta paketista vuoden 2017 yli 70 miljoonaan pakettiin.

Postnordin Verkkokauppa Pohjoismaissa 2018 -tutkimuksessa on verrattu kuluttajien keskimääräistä kuukauden ostosummaa henkilöä kohden verkkokaupoista. Suomessa tavis osti siis 47 euron edestä tavaraa verkkokaupasta, kun taas vuonna 2018 summa on jo 158 euroa. Mikään ei viittaisi siihen että into olisi ainakaan laimenemassa.

Helsingin sanomat teki juttusarjan koskien verkkokauppaostoksia Kiinasta. Ensimmäisessä osassa Postin mukaan todettiin, että Kiinasta Suomeen tulevien postilähetysten määrä oli vuonna 2018 noin 15 miljoonaa kappaletta vuodessa. Se on noin kahdeksan kertaa enemmän kuin vuonna 2010. Jos tuota vertaa esimerkiksi Viestintäviraston selvitykseen, jossa pakettien kasvu oli suurin piirtein samalla ajanjaksolla oli yli 20 miljoonaa, niin vaikuttaisi siltä että Kiina-kauppa on tullut kaiken muun verkkokaupan lisäksi.

Kuitenkin eurooppalaisten suurten postipalvelujen kansainvälinen yhteistoimintajärjestö International Post Corporationin vuonna 2018 teettämän kyselytutkimuksen mukaan 66% suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän ympäristöystävällisemmästä pakkausmateriaalista. Ekologisuutensa todistavalle verkkokauppiaalle pitäisi olla tässä markkinarako.

Kaukaa Kiinasta tulevien tavaroiden turvallisuutta ja laatua on vaikea valvoa. EdullIset hinnat kuljetuksineen ovat siitä huolimatta vastustamaton houkute,eikä mikään ihme. Lopputulos on, että jätteen määrä sekä materiaaleiltaan riskialttiiden tavaroiden määrä kasvaa koko ajan. Se ei voi lopulta olla kenenkään edun mukaista.


Minä muistan vielä sanonnan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Uskoisin, että sama pätee Kiinastaa tilattuun kamaan. Sitäpaitsi miksi pitäisi omistaa niin paljon asioita? Uuden lelun saamisesta tulee hetken hurma ja sitten krapula kun huomaa, ettei lelulla sittenkään oikein tee mitään ja huomaa että nurkkiinhan se jää. Tiedän, koska olen itsekin Kiina-ilmiöön sortunut. Mitä vikaa sitä paitsi on vaikkapa vehkeiden lyhytaikaisissa lainoissa? 

Kommentoi julkaisua:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Site Footer